Jan Kukkamäki ja Guy Windsor demonstroivat ponsi-iskua.

FAQ (UKK)

Miten historiallinen miekkailu eroaa modernista urheilumiekkailusta?

Historiallinen miekkailu on osa historiallisia eurooppalaisia taistelutaitoja (Historical European Martial Arts, HEMA), joihin kuuluu miekan lisäksi lukuisten erilaisten aseiden käyttöä haarniskoituna ja ilman haarniskaa, aseetonta kamppailua sekä taistelua jopa ratsain. Nimensä mukaisesti kokonaisuus muodostuu perinteisistä taistelutaidoista toisin kuin moderni urheilumiekkailu, jonka voidaan katsoa olevan nykymuodossaan ensisijaisesti mielenkiintoinen urheilulaji.

Historialliset miekkailutaidot perustuvat ajansaatossa ympäri Eurooppaa löytyneisiin lukuisiin taistelutaitojen oppaisiin ja niistä tehtyihin tulkintoihin. Vanhimmat eurooppalaiset kamppailutaitojen oppaat ulottuvat 1200- ja 1300-lukujen vaihteeseen. Historiallista miekkailua pyritään harjoittelemaan mahdollisimman tarkasti näiden lähteiden pohjalta, jotka ovat pääasiallisesti hengissä pysymiseen tarkoitettuja kamppailuoppaita, eivätkä niinkään urheilu- tai vapaa-ajan miekkailuun tarkoitettuja teoksia.

Urheilumiekkailusta poiketen käytämme historiallisiin lähteisiin pohjautuvia teräksisiä miekkoja, jotka painoltaan, tuntumaltaan ja ulkonäöltään pyrkivät vastaamaan mahdollisimman tarkasti aikalaisten käyttämiä miekkoja.

Eroja on myös lähestymistavassa. Historiallisessa miekkailussa ottelijan on suojattava itseään kamppailun jokaisessa vaiheessa – kohti tulevia iskuja ei pidä ajatella vastustajan mahdollisina pisteinä vaan hengenvaarallisina hyökkäyksinä. Lisäksi otteluissamme on esimerkiksi lähikamppailua, aseenriistoja ja painia, jotka on kielletty modernissa kilpamiekkailussa.

Vaikka historiallisessa miekkailussa järjestetään nykyään jonkin verran kilpailuja, niiden merkitys ei ole harjoittelussa keskeinen.

Kuinka voitte harjoitella teräsmiekoilla satuttamatta toisianne tai itseänne?

Treenitarkoitukseen tehdyt teräsmiekat ovat teroittamattomia. Käytämme myös harjoituskohtaisesti erilaisia suojavarusteita iskujen pehmentämiseen.

Tärkeämpi asia onnettomuuksien välttämisen kannalta on kuitenkin harjoittelijan asenne ja taito, kontrolli hyökkäysten aikana ja iskujen oikea ajoittaminen. Pyrimme alusta alkaen harjoittelemaan oikeanlaisia lyöntiratoja ja niihin käytettävän voiman kontrolloimista. Tämä mahdollistaa tekniikoiden suorittamisen myöhemmin täydellä nopeudella, harjoitusparia vahingoittamatta.

Olisihan myös itsemurha mennä kamppailuun tarkoituksena vain vahingoittaa toista osapuolta – välittämättä omasta turvallisuudestaan. Itsensä suojaaminen eri tekniikoita vastaan on tärkeä osa harjoittelua.

Historiallisesti oikeanlaista, vakavaa vahinkoa aiheuttavaa lyöntivoimaa voimme harjoitella lyömällä erilaisia tähän tarkoitukseen soveltuvia esineitä, kuten autonrenkaita. Terävällä miekalla leikkaamista voimme harjoitella esimerkiksi tatami-mattoa leikkaamalla. Yhdistämällä näistä harjoituksista saadun informaation ja tunteen treeneissä opittuihin kontrolloituihin tekniikoihin, saamme hyvän käsityksen siitä kuinka isku tai tekniikka tulisi toteuttaa historiallisessa taistelutilanteessa.

Tapahtuuko treeneissä paljon onnettomuuksia?

Ei tapahdu. Seuran historian aikana on sattunut vain muutamia onnettomuuksia ja nekin ovat olleet suhteellisen lieviä. Useimmiten nämäkin onnettomuudet ovat tapahtuneet varsinaisten pariharjoitusten ulkopuolella, esimerkiksi vastoin ohjeita tehdyn venytyksen seurauksena. Tällaiset onnettomuudet ovat vähentyneet vuosien myötä huomattavasti ja nykyään niitä ei tapahdu juuri laisinkaan.

Millaisia suojavarusteita käytätte?

Tärkein suojavaruste on pään suojaava miekkailumaski. Nämä maskit eroavat urheilumiekkailussa käytettävistä maskeista lujuudeltaan, kestäen jopa 1600N paineen iskukohdassa. Maskien käyttäminen tulee tutuksi jo harjoittelun alkuaikoina.

Se on lujuudeltaan sama kuin urheilumiekkailun kilpailuissa vaadittava maski kestäen jopa 1600N voiman. Lisäksi historialliseen miekkailuun on kehitetty vieläkin enemmän suojaa antavia maskeja ja pääsuojia. Miekkailumaskien käyttäminen tulee tutuksi jo harjoittelun alkuaikoina.

Myöhemmin, kun harjoittelijat saavat mahdollisuuden vapaamuotoisempaan harjoitteluun, mukaan otetaan tilanteen kannalta aiheellisia lisäsuojavarusteita: Käsiin ja ranteisiin kohdistuvilta iskuilta suojaudutaan erilaisilla miekkailuhansikkailla tai teräksisillä taisteluhansikkailla (gauntlet). Kaula voidaan suojata pistosuojalla (gorget). Ylävartalon suojia löytyy monenlaisia, joskin yleisimmät lienevät ovat topattua pellavakangasta olevat suojatakit (gambeson) ja muut historilliseen miekkailuun tarkoitetut miekkailutakit. Myös metalli- ja nahkapanssareita näkee toisinaan treeneissä. Tämän lisäksi suojia löytyy olkapäille (spaulders), kyynärpäille ja polville. Vauhdikkaammassa ja vapaamuotoisemmassa ottelussa (freeplay) on syytä käyttää myös alasuojaa.

Kuinka paljon välineet maksavat ja koska niitä tulisi hankkia?

Miekkojen hinnat vaihtelevat suurissa määrin tekijästä ja tekotavasta riippuen. Halvimmat harjoitteluun sopivat teräsmiekat maksavat 200–300€. Monet harjoitteluissa käytettävät miekat ovat hintaväliltä 350–500€. Halutessaan miekasta voi maksaa useita tuhansia euroja, joskin näin arvokkaiden miekkojen kolhiminen pariharjoituksissa on hieman turhaa.

Ensimmäinen suojavaruste on usein miekkailumaski. Halvimmillaan uusi maski maksaa noin 130€. Seuralta saa lainaksi käytettyjä maskeja, mutta ne eivät välttämättä sovi kooltaan kaikille harjoittelijoille. Oman maskin hankkiminen on suositeltavaa mahdollisimman pian; useimmat hankkivat sen ensimmäisen 3–9kk aikana.

Harrastaja hankkii suojavarusteita lisää henkilökohtaisen edistymisen myötä, tarpeen vaatiessa. Kaikkia varusteita ei tarvitse hankkia yhdellä kertaa ja monet hankkivatkin niitä osa kerrallaan, pitkän ajanjakson aikana. Pelkän maskin ja miekan omistamalla pääsee jo pitkälle. Seuraavaksi suositellaan yleensä suojahansikkaiden ja gauntletien ostamista.

Seuralla on joitakin vapaaseen otteluun soveltuvia, lainaksi saatavia varusteita, mutta omien varusteiden hankkiminen on aina varmempi tapa päästä osallistumaan tähän harjoitusmuotoon.

Suojahansikkaat maksavat 30–50€ ja gauntletit sen sijaan 200–300€. Kyynär- ja polvisuojiksi kelpaavat esimerkiksi rullaluistelussa käytettävät suojavarusteet; näille hintaa kertyy yhteensä 20–50€. Alasuojan saa alle 30 eurolla ja kaulasuojan alle 100 eurolla. Erillisistä, metallisista olkasuojista voi joutua maksamaan enemmänkin, mutta osa miekkailutakeista sisältää itsessään kevyet olkasuojat.

Kaikki varusteet on mahdollista hankkia noin 500 eurolla.

Harjoitteletteko koskaan terävillä miekoilla?

Terävilläkin miekoilla harjoitellaan. Niitä voi käyttää esimerkiksi oikeanlaisen leikkausliikkeen harjoittelussa, tatami-mattoa leikatessa. Kokeneempien harjoittelijoiden on mahdollista päästä harjoittelemaan joitain perustekniikoita myös terävillä miekoilla, mutta tämä tapahtuu hallituilla nopeuksilla, seuramme Helsingissä asuvan pääopettajan Guy Windsorin valvonnassa.

Mihin seuralle maksetut rahat menevät?

Seuran varoja käytetään mm. seuraaviin asioihin:

  • Harjoituspaikan vuokra.
  • Harjoitusvälineiden hankinta ja huolto. Jäsenet voivat vapaasti lainata välineitä ennen kuin he hankkivat omat varusteensa.
  • Seura kompensoi vierailevien ohjaajien palkkioita, jolloin seuran jäsenet saavat seminaarin halvemmalla kuin muuten olisi mahdollista – joskus jopa ilmaiseksi.
  • Seura kustantaa toisinaan jäsentensä matkoja eripuolilla Suomea järjestettäville miekkailuseminaareille eli leireille. Joskus myös seminaarin osallistumismaksu maksetaan seuran varoista.
  • Seura maksaa Guy Windsorille vuotuisen SES-jäsenmaksun vastineeksi yhteistyöstä SES:in ja THMS ry:n välillä.

Seura pyrkii mahdollisimman hyvään hinta-laatusuhteeseen, tarjoten jäsenilleen useita etuja maksujen vastineeksi.

Onko Euroopassa enää elävää, katkeamatonta perinnettä miekkailutaidoissa?

Elävä perinne on olemassa, vaikka se onkin kutistunut nykypäivänä vain muutamiin mestareihin. Esimerkiksi Guy Windsor sai ensimmäisen miekkailutuntinsa isoisältään, jonka harjoituslinjan voi johtaa aina Alfred Huttonin ja Egerton Castlen kautta vielä vanhempiin mestareihin.

Mistä tiedätte, että tulkitsette vanhoja lähteitä oikein?

Vanhoja eurooppalaisia taistelutaitojen manuaaleja eli ohjekirjoja on säilynyt satoja erilaisia, eri mestareiden kirjoittamina aina 1200-luvulta lähtien. Tiedämme olevamme oikeilla jäljillä, kun tutkijat ja opettajat ympäri maailmaa tulevat itsenäisen työskentelyn tuloksena samoihin johtopäätöksiin manuaaleissa esitettävien tekniikoiden suorittamistavoista.

Oppaiden pohjalta voimme päästä jopa lähemmäksi näitä tyylejä sellaisina kuin ne aikanaan olivat. Verrattuna siihen, että perinne olisi säilynyt vain miekkailukerhoissa siirtyen mestarilta toiselle. Perinteet tapaavat muuttua ja muokkaantua kauaskin alkuperäisestä muodostaan silloin, kun kirjalliset lähteet ovat vähissä.

Lainaus Jyrki Taloselta (FM, historian tutkija):
“Historiatieteen näkökulmasta historiallinen eurooppalainen miekkailu (Historical European Martial Arts, HEMA) on moderni uustulkinta vanhoista eurooppalaisista kamppailutaidoista perustuen säilyneisiin lähteisiin. Näitä lähteitä ovat etenkin manuaalit eli kamppailuoppaat, joita on julkaistu Euroopassa myöhäiskeskiajalta (1200–1500) lähtien, mutta myös aseet ja varusteet sekä vaikkapa taide-esineet, historiat ja kronikat. Historiallisen miekkailun tutkimus on parhaimmillaan monialaista ja ko. seuroissa onkin esimerkiksi seppiä, historian tutkijoita, käsityöläisiä ja yleisesti historiasta kiinnostuneita ihmisiä. Historiallisella miekkailulla on yhtymäkohtia niin kokeelliseen arkeologiaan kuin historian elävöittämiseen.”

Mikä on THMS ry:n suhde SES:iin?

School of European Swordsmanship (SES) on liikeyritys, jonka omistaa Guy Windsor. Hän opettaa vanhoja eurooppalaisia kamppailutaitoja ammatikseen, jolloin oma liikeyritys tekee menojen ja tulojen seuraamisen helpommaksi. Lisäksi liikeyritys, toisin kuin yhdistys, on hänen päätäntävaltansa alaisuudessa.

Turun Historiallisen Miekkailun Seura ry (THMS) on Turussa vuonna 2005 perustettu itsenäinen yhdistys, joka tekee läheistä yhteistyötä SES:in kanssa. Koska THMS ei ole kuitenkaan ns. alaseura, sillä on SES:istä riippumaton hallitus ja taloudenhoito. THMS voi päättää itsenäisesti mm. omista jäsen- ja treenimaksuistaan.